Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Tilkkutäkkipuutarha

 


Viikko takaperin astelin läheisen siirtolapuutarhan kapeita kujia. Siirtolapuutarha pikkutontteineen on kuin tilkkutäkki, jossa kaikki tilkut ovat erilaisia. Monet näyttävät kukat ovat rehevimmillään juuri nyt. Äkkisilmäyksellä yli pihojen suurin suosikki tämän hetken kukkijoissa on pioni eri väreissä. Vaikutelma voi tietysti syntyä siitäkin, että se osuu isona ja krumeluurina helposti silmään.


Pioneissa tykkään melkein eniten juuri aukeamassa olevista nupullisista. Kun kukka on auki, se on jo tavallaan menettänyt terhakkuuttaan.


Herhiläinen tykkää eniten ihan auki olevista.


Idänunikko on upean, ja yllättävänkin, isokukkainen, terälehdet suorastaan lepattavat vienossa kesätuulessa.




Ja sen kukittua siemenkodat ovat kyllä tosi hauskoja.


Tämä tiikerinlilja oli erikoisenvärinen, en ole tämänsävyistä oranssia nähnytkään aiemmin, "likaisemman" oranssi taitaa olla se yleisin.


Ja oi, miten kauniita nämä olivat, olisivatko iiriksiä?



Perinnekasvikavalkadiin, ja varsinkin mun lempikukkapotpuriin, kuuluvat tietysti akileijat.


Malvikki on kans kiva.



Ja löytyihän sieltä sitä tarha-alpiakin... grr... Yllättävän vähän tosin, melkein (siis melkein) tuli ikävä.



 Tässä setissä se jopa menettelee.


Täytyy sanoa, että kyllä siinä saa koittaa tontinomistaja pistää parastaan ja rapsutella pihamaata kesäyöt läpeensä, jos yhtään kurkkii naapurin puolelle. Meinaan sen verran toinen toistaan komeampia pläntit olivat. Samoin on varmaan nukuttava haulipiippu polvella, jos meinaa cityrusakoiden tuholta säästyä. Yksi sellainen oli kanssani samaan aikaan samalla kujalla sightseeingilla.



torstai 19. heinäkuuta 2012

Villejä lupiineja ja tarha-alpeja




Yksi kesän villi kukkija alkaa olla juuri viettämilläni leveysasteilla länsirannikollakin jo mennyttä tältä kesältä ja on kuulemma hirveä maanvaiva, mutta kun mä niin tykkään siitä... Onhan se sellainen lapsuuden autiotalojen ja muiden suurten puutalopihojen kasvi. Varsinkin valkoisia pysähdyn oikein katselemaan. Mutta se onkin sisimmältään ovelaakin ovelampi vihulainen, kerää typpeä ilmasta ja rehevöittää maan josta tullut. Petturi! Jos teillä siis kasvaa lupiineja pihan nurkilla, niin nyt alkaa olla kriittiset vaiheet hankkiutua siitä eroon, kannattaa näet kukintavaiheessa ennen siemeniä ottaa viikate käteen ja heilauttaa pari kertaa kasvit lakoon.



Toinen, jota minun puolestani voisi hieman karsia pihoista, on tarha-alpi, mutta tämä on tietenkin vain oma henkilökohtainen mielipiteeni... Tepastelimme näet ystävän kanssa keskiviikkokävelyllä eräällä omakotitaloalueella täällä Tampereen seudulla ja aika meni rattoisasti bongaten pihoja, joissa ei kasvaisi tarha-alpia. Voin kertoa, että niitä ei ollut montaa. Huomattavasti mielenkiintoisempaa oli koittaa metsästää pihaa, jossa on sekä tarha-alpi että trampoliini, ne näet näyttivät sulkevan toisensa pois (taustalla oleva syy-seuraus-suhde jäi vielä pohdinnan tasolle). Jaa, että miksikö bongailla, noo, säästyi ainakin turhilta puheenaiheilta...