Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 12. huhtikuuta 2016

I can smell it!


Kevät taitaa tulla ihan oikeasti, sen tuntee ihollakin. Voisin melkein väittää, että kevät on nyt! Ilmassa on lämpöä, katupölyä, ja kotona likaiset ikkunat. Kun oli ihan liikkumatta Koskipuiston penkillä, vienojen tuulenpuuskien välissä saattoi vähäsen paahtua.


Keväällä ei jaksa enää yhtään ajatusta lumesta tai jäästä, paitsi hallissa! Just nyt Tapparan tyttöö jänskää hitsisti.


Kävin myös kissaterapiassa kaverin luona. Istuin kahvipöydässä kissa jalkojen päällä naksukehräten. Kiittämätön ihminen kun olen, moitin kynsiään, jotka nautinnosta ojennellen uppoutuivat  lankoja päärmäten ihkauusiin farkkuihini. Kissojen viihdettä on, pää kahdeksikkoa rundaten, katsoa kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun linnut pyrähtelevät puunlatvoissa ikkunan takana. Nyt sitä voi taas tehdä.

Seuraavaksi alan miettiä, mitä sitä kasvattelisi tänä vuonna. Pelargoniat ikkunalaudalla ainakin ovat jo keränneet hehkeää vihreää lehtiinsä. Siitä se lähtee.